Lukulistalla Leena Lehtolaisen Maria Kallio- dekkari Minne tytöt kadonneet.
Olen lukenut tämän kyllä jo aiemminkin, varmaan kahdestikin (mikä ei muuten ole mulla mikään saavutus edes). Ajattelin kuitenkin lukea uudestaan, kun olen sairaslomalla, eikä ole oikein voimia lähteä kotoa mihinkään. Eli siis pitää tyytyä niihin kirjoihin, joita kotona on.
Ylikomisario Maria Kallio on ollut EU:n projektissa kouluttamassa afganistanilaisia poliiseja ja matkustaa tuhoisin seurauksin maan uuden poliisikoulun avajaisiin. Palattuaan kotimaahan Maria aloittaa työt Espoon poliisin epätyypillisten rikosten solussa ja saa selvitettäväkseen kolmen maahanmuuttajatytön katoamistapaukset.
Tytöt ovat käyneet samassa Tyttökerhossa kuin Marian tytär Iida.
Sitten hangesta löytyy neljäs muslimityttö, omalla päähuivillaan kuristettuna. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? Onko liikkeellä sarjamurhaaja? Vai onko tyttöjen perheillä jotain tekemistä katoamisten kanssa?
Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet on mukaansatempaava ja väkevä kuvaus tämän ajan monikulttuurisesta Suomesta ja perinteiden törmäyksestä. Se on matka arkeen jota määrittävät vanhat uskomukset ja ihmismieleen juurtuneet tapakäsitykset. Kuka on oikeassa tilanteessa jossa on kaksi totuutta? (takakansi)
On vähän pöljää niin kovasti mainostaa tuota Afganistanissa käymistä, kun ei sitä taida olla edes yhtä lukua. Mä odotin kuvausta sieltä, mutta pöh. Petyin. Tuntuu, että tämän kirjan kanssa pitäis juoda Laphroaigia, jota Maria Kallio nautiskelee, tosin ei kovin usein. Taitaa nautiskella laatujuomia aiemmissa dekkareissa enemmän.
Muistan ulkoa, miten parin tytön kohtalo meni, mutta ne kaksi muuta... Eikä kun kolme muistan, ja sen yhden olen unohtanut. Siksi kai tätä kirjaa nyt luenkin. Harmi kun siitä yhdestä ei juuri ole tähän mennessä puhuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti